Jatkuvaa opiskelua työajalla - utopiaa vai todellisuutta?

Tämän päivän työelämä mullistuu alati kiihtyvällä tahdilla. Kokonaisia elinkeinoja katoaa ja osaamisvaatimukset ammattien sisällä kasvavat yhä nopeammin. Ohjelmistoalalla tämä vain korostuu. Kymmenen vuoden takaisten valtateknologioiden hallitsemisella ei ole juurikaan käyttöä tänään alkavassa projektissa.

Asiantuntijan ja ohjelmistoyrityksen näkökulmasta tämä tarkoittaa tarvetta jatkuvaan oman kompetenssin kehittämiseen. Muussa tapauksessa markkina-arvo alkaa vääjäämättömästi rapautumaan.

Vaikka tarve säännölliseen uuden oppimiseen on ilmeinen, se jää usein tekemättä. Syynä on raha. Tarkemmin sanottuna lyhyen aikavälin raha. Koska opiskeluun käytetty aika on suoraan pois välittömästi laskutusta tuovasta työstä, houkutus lyhyen jakson tuottoihin tulevaisuuden kustannuksella on melko suuri. Tietenkin ideaalimaailmassa löytyisi aina sellaisia projekteja, joissa pääsee oppimaan asiakkaan piikkiin. Valitettavasti tämä ei toteudu läheskään aina.

80/20 -malli

Sysartin ratkaisumalli edellä kuvattuun dilemmaan on 80/20 -malliksi nimeämämme käytäntö. Siinä olemme sopineet, että jokainen työntekijä pyrkii käyttämään keskimäärin 80% työajastaan laskutettavaan asiakastyöhön. Lopun 20% kohtalosta työntekijä päättää itse. Ainoa ohje tälle “vapaalle” ajalle on pyrkiä käyttämään se pitkällä tähtäimellä yritystä hyödyttävään asiaan.

Usein 20% siivua käytetään koko yritystä eteenpäin vieviin asioihin. Esimerkiksi asiantuntijat ovat aina myynnin mukana vakuuttamassa uusia mielenkiintoisia asiakkaita. Sama koskee rekrytointeja tai markkinoinnin auttamista kiinnostavien sisältöjen tuotannossa.

Merkittävin kohde 20%:ille on ollut kuitenkin oman osaamisen kehittäminen. Tämä on toteutunut lukuisissa eri muodoissa. Ihmiset ovat katsoneet yhdessä ammatillisia videoita. On osallistuttu konferensseihin ja meetupeihin. Olemme pitäneet yhteisiä “Something I Learned” ja “Open Space” -sessioita. Välillä on koodattu enemmän tai vähemmän hyödyllisiä juttuja opiskelumielessä (esim. ”Onko kalja kylmää” -ratkaisu).

Kukaan ei kuitenkaan pakota tai määrää käyttämään päivää viikossa projektin ulkopuolisiin asioihin. Joskus hanke on todella mielenkiintoinen ja siinä pääsee riittävästi oppimaan uutta. Välillä haluaa panostaa projektiin sovitun julkaisuajankohdan varmistamiseksi. Aina ei ole opiskelun kannalta sopiva flow ja haluaa keskittyä pelkästään yhteen asiaan. Näitä tilanteita varten olemme sopineet maksettavaksi bonuksena tietyn osuuden “omalla opiskeluajalla” tapahtuvasta laskutuksesta.

Kannattaako tämä?

80/20 -mallin järkevyyttä voidaan tarkastella meidän päätöksentekoprosessia vasten. Sen mukaan jokaisen päätöksen pitää olla hyvä asiantuntijalle, asiakkaalle ja yritykselle. Asiantuntijan näkökulmasta vastaus on ilmeinen. Jokainen uusiin osaamisiin käytetty opiskelutunti on hyödyllinen. Minimissään tämä takaa omien taitojen pysyvän kehityksen mukana. Parhaassa tapauksessa uusien kykyjen oppiminen voi johtaa oman uran kokonaan uudelle, mielenkiintoisemmalle polulle. Lisäksi opiskelu tuo vaihtelua varsinkin pitkien projektien keskelle.

Myös asiakkaan saamat hyödyt ovat helposti havaittavissa. Mitä parempi tekijöiden kompetenssi, sitä parempia ratkaisuja asiakas saa. Toki edelleen tulee vastaan tilanteita, joissa asiakas haluaa välttämättä ostaa 100% asiantuntijan panoksesta. Väittäisin tämän olevan kuitenkin lähinnä tottumiskysymys eikä todellinen este. Täyttä päivää pienempi allokaatio pitää vain huomioida hankkeen aikataulutuksessa.

Yrityksen kannalta hyödyllisyyslaskelma on hieman monimutkaisempi, sillä kouluttautumisen välitön vaikutus on negatiivinen. Jos normitilanteessa asiantuntijan työstä jää suorien palkkakulujen jälkeen 40% katetta, viidesosan käyttö kouluttautumiseen puolittaa yritykselle jäävän osuuden. Tällä on tietenkin hurja vaikutus kannattavuuteen.

Toisaalta ohjelmistoyrityksen tärkein pääoma on asiantuntijoiden osaaminen. Jatkuva kouluttautuminen kasvattaa koko yrityksen kyvykkyyttä, mikä mahdollistaa vaativammat hankkeet ja korkeammat tuntihinnat. Toisesta näkökulmasta katsottuna kompetenssien laiminlyönti alkaa nopeasti nakertamaan yrityksen kilpailukykyä. Client-server -arkkitehtuurin ja työpöytäsovellusten parhaallekaan osaamiselle ei löydy kovin paljoa kysyntää tänä päivänä.