Sopiihan sulle avoimuus?

"Me haluttais tässä vaiheessa rekryä teettää sulla 30 minuuttia vievä käytännön tehtävä, sopiihan?"

On rekryhaastatteluiden toinen kierros. Olen juuri vähitellen tottumassa ajatukseen siitä, että istun haastateltavana avoimessa kahvitilassa konttorin keskellä. Ei ole neuvotteluhuoneen seiniä kätkemässä, olen tässä ja nyt työnhakijana esillä.

Ja kohta juoksen huoneesta toiseen ihmisiä häiriköimässä. Tehtävänäni on tuottaa yritykseen liittyen jotain mitä voitaisiin ajatella julkaisukelpoiseksi materiaaliksi. Aihe ja muoto on vapaa. Aikaa on 30 minuuttia, enkä saa käyttää apunani henkilöitä, jotka ovat olleet haastattelussa mukana.

Tarvitsen minuutin miettiäkseni teeman. Olen jäätyä ja mietin, miten hankala toimeksianto olisi, jos ei olisi tätä kokemusta erilaisiin tilanteisiin heittäytymisestä, kameraan tarttumisesta ja ihmisten lähestymisestä. Samalla oivallan, että juuri tässä hetkessä kaikesta siitä, mitä olen aikaisemmin harrastanut on ehdottomasti etua.

Puoli tuntia myöhemmin on aika tarkastella tulosta. Tarkastelu tehdäänkin neukkarissa, jonne kaikki paikalla oleva väki kutsutaan tuotosta arvioimaan. Yhtäkkiä tajuan, että täällä ei vain puhuta avoimuudesta vaan eletään sitä arjessa todeksi. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa.Avoimuuden nimissä, tässä sinullekin tehtäväni arvioitavaksi. Sain luvan lisätä välitekstit ja musiikin jälkikäteen, muuten mennään sillä matskulla minkä neukkarissakin esittelin.