Pitääkö työvälineiden saada työ tuntumaan työltä?

Kuulin työpaikasta, jossa oli päätetty hankkia halvimmat mahdolliset, vain soittamiseen toimivat kännykät, koska kerran joku työntekijöistä oli työsuhdekännykällään ottanut kuvia lapsensa harrastustapahtumista ja sitä pidettiin sopimattomana. Samaan aikaan tuskailtiin, kun ei ihmisiä oikein saatu innostumaan firman intran uutisvirran päivittämisestä. Vain silloin tällöin löytyi joku innokas napsimaan virkistyspäivästä kuvia omalla privakännykällään.

Kun välinebyrokratia jyrää tekijän tarpeet

Toisessa paikassa taasen palkattiin johdon konsultti työskentelemään asiakkaan toimistolla pari päivää viikossa, mutta pääsy verkkolevyille ja tarvittaviin työkaluihin onnistuttiin tuhdin byrokratian vuoksi avaamaan vasta kun laskutusta oli tehty jo kuukauden ajan.

Kysynkin: mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, jos työntekijöille annetaan vapaus valita haluamansa työvälineet? Entä paljonko säästyisi työaikaa ja sitä myötä euroja, jos eri järjestelmien käyttöönottaminen tehtäisiin vaikkapa puolet helpommaksi?

Verenpainetta nostattavat ratkaisut

Ennen tämän blogitekstin kirjoittamista, halusin varmistaa, olenko nyt kuitenkin vain kyyninen ja uskon kuulopuheisiin. Kysyin LinkedInissä, onko ihmisillä nykytyöpaikoilta vastaavia kokemuksia. Tällaisia vastauksia kysymys poiki:

“Meillä on kaikille hankittu samanlaiset läppärit. Koska teen paljon töitä suoraan läppärillä, pyysin sellaista, jossa olisi numpad — helpottaisi oleellisesti numeroiden näpyttelyä. Mutta ei. Kaikille on yksi ja sama malli, eikä siitä poiketa. Helpottaa ehkä it-tuen töitä, mutta omassa arjessa ärsyttää joka päivä.”

“Harmitti joka kerta kun piti yrittää tehdä sillä puhelimella jotain. Se bugitti, jumitti, tilttaili ja painoi kuin synti. Puhelinsoiton tekemiseen tarvittiin joku 8 eri näppäystä hitaalla kosketusnäytöllä. Nytkin nousee verenpaine kun muistelen.”

“Parhaillaan kamppailen ”universaalin” läppäritelakan kanssa, joka ei kuitenkaan ole sopiva sen enemmän omaan kuin monen muunkaan koneeseen. Pitää mm. varmistaa aina pistorasian olemassaolo työpisteen läheisyydessä ja kuljettaa virtapiuhaa kaikkialle…. Toisaalta vapaan työpisteen löytyminen on sekin välillä haaste, joten uusi ongelma on epä-ergonomia, kun töitä tehdään vaikka millä pöydänkulmalla. Pikkujuttuja, mutta aiheuttavat lisäsäätöä.”

“Kun lankapuhelimista luovuttiin, puristin pitkään ohkaista kännykkää korvan ja olkapään välissä niskat kenossa, jotta pystyin samalla kirjoittamaan muistiinpanoja tietokoneelle. Pomo ei uskonut, ettei saamassani puhelinpaketissa ollut handsfree-kuulokkeita. Kuukausia niitä pyytelin, kun niskat oli ihan jumissa, lopulta sain.”

Ratkaisu: pelaa bingoa!

Meillä Sysartilla työvälineiden suhteen on otettu selkeä linjaus: jokainen työntekijä saa itse määritellä, mitä työvälineitä haluaa käyttää. Tämä video todistaa, millaisia riskejä tuo linjaus on tuonut tullessaan:

Koska järkevimmiltä tuntuvien työvälineiden käyttö ei saamiemme tietojen perusteella ole vielä mahdollista kaikilla työpaikoilla, tarjoamme vaihtoehtoiseksi työn piristyskeinoksi “We love teknologia -bingoa”. Olkaapa hyvät! Toivottavasti onni potkii kaikkia bingoajia!

Edellinen
Edellinen

Tein itseni tarpeettomaksi. Nyt annoin itselleni potkut

Seuraava
Seuraava

Joko kaljat on kylmässä?