Tein itseni tarpeettomaksi. Nyt annoin itselleni potkut

Sysartilla päätettiin lopettaa kehitysjohtajan positio. Olin itse Sysartin ensimmäinen ja ainut kehitysjohtaja. Lopetuspäätös oli minun oma ehdotukseni. Miten tähän tultiin?

Tarvitseeko yhdessäohjautuva organisaatio johtajia?

Viimeisen neljän vuoden aikana Sysartia on muutettu koko ajan enemmän itseohjautuvaksi. Tai paremmin sanottuna yhdessäohjautuvaksi. Syitä on monia. Asiantuntijaorganisaatiossa paras tietämys monestakin asiasta löytyy johtoryhmän ulkopuolelta. Kun osallistutetaan tilanteen mukaan aina parhaat asiantuntijat päätöksentekoon, saadaan parempia päätöksiä. Tämä pätee kahvinkeittimen valinnasta koko firman strategiaan ja sen toteuttamiseen.

Miksi sitten on johtajia?

Suurimman osan 19 vuoden toimintahistoriastamme Sysartia on johdettu perinteisesti johtoryhmän kautta. Akuutti muutostarve syntyi ongelmien kautta noin neljä vuotta sitten. Minusta tuli eri vaiheiden kautta näiden muutosten agentti. Toimitusjohtaja Petri Mäenpään kanssa tutkimme ongelmien juurisyyt ja kokeilimme ennakkoluulottomasti uusia ratkaisuja. Tämä polku lähti viemään melko pian kohti jaettua päätöksentekoa läpi organisaation.

Samaan aikaan johtoryhmä oli kuitenkin edelleen olemassa. Minut pyydettiin johtoryhmään vauhdittamaan muutosprosessia entisestään. Muutosprosessista tuli strategiaa ja jopa osa firman identiteettiä. Kehitysjohtaja oli se titteli joka parhaiten kuvasi tätä tehtävää.

Kehitysjohtajan dilemma

Miten johdetaan yhdessäohjautuvaa organisaatiota? Vastaukseni tälle oli asettaa rajoja ja sopia pelisääntöjä päätöksenteolle, sekä luoda kulttuuria jossa luotetaan ihmisiin ja jaetaan avoimesti tietämystä ja osaamista toistemme kanssa. Näiden asioiden eteen olen kovasti tehnyt töitä viimeisen neljän vuoden aikana ja yhdessä olemme onnistuneet luomaan halutun kulttuurin sekä uudet yhdessäohjautuvat rakenteet vanhojen tilalle.

Mutta kun tähän päästiin, heräsi kysymys; Kuka lopulta on paras asiantuntija päättämään näistä rakenteista? Johtaja vai henkilöt, jotka työskentelevät niiden piirissä päivittäin?

Tajusin vihdoin, että itse kehitysjohtaja -roolin olemassaolosta oli tullut haitallinen. Rooli ottaa asiantuntijoilta pois vastuuta miettiä itse parhaat tavat organisoitua. Myös roolin status voi nostaa kynnystä sääntöjen kyseenalaistamiseen, koska säännöt ovat "johdon" asettamia. Oppimissykli menee helposti rikki. Ymmärrys sääntöjen kontekstista ja tavoitteista jää johdolle, kun taas kokemukset sääntöjen toimivuudesta tulee niille joita säännöt koskevat.

Mitä sitten tapahtui?

Sysartilla on viime vuosien aikana pidetty noin vuoden välein koko firman retrospektiivi -työpajoja. Viime viikon työpajassa työstettiin koko firman kanssa yhteistä kuvaa siitä, millainen Sysartin tulisi olla vuonna 2020, sekä askeleita sitä kohti.

Työpajan lähtökohtana oli, että suunnitelma on koko porukan kollektiivisesti tekemä ja omistama. Koko porukka vastaa myös suunnitelman toteuttamisesta ja organisoitumisesta. Säännöllisten retrojen kautta porukka tulee itse tarkistamaan ja kehittämään omaa organisoitumista matkan varrella.

That's it.

Yhdessäohjautuva organisaatio saa nyt ohjata itsensä. Minua ei enää tähän tarvita johtajana. Asiantuntijana mielelläni autan jatkossakin, mutta samanarvoisena kun kaikki muutkin.

Muuten, johtoryhmä koki saman kohtalon. Sekin lopetettiin tarpeettomana jo keväällä.

Mitä seuraavaksi?

Sysart kulkee nyt itsenäisesti itsensä valitsemaa matkaa kohti parempaa tulevaisuutta. Vaikka matkaa on vielä runsaasti jäljellä, koen että se työ, minkä aloitin neljä vuotta sitten, on nyt tehty. Itse pohdin ja tutkiskelen nyt rauhallisella ja avoimella mielellä uusia vaihtoehtoja ja olen avoin ehdotuksille.

Avainsanoja tulevaan: #agile #sw-development #design-thinking #teal #management30 #yhdessä-tekeminen #yhdessä-oppiminen

Saa jakaa.