Täällä määrään minä!

Julkisuudessa on viime aikoina suhtauduttu organisaatioiden itseorganisointiin kiinnostuneesti. Saamme yhteydenottoja, kiinnostuneita kyselyitä ja innostuneita sparrauspyyntöjä. Samaan aikaan kuitenkin osa aihepiirin tarkkailijoista suhtautuu ajatukseen päätöksentekovaltuuksien siirtämisestä esimiehiltä kaikille organisaatiossa vähintäänkin epäillen. Jotkut haluavat torjua mahdottomana ajatuksen siitä, että toiminta ilman keskitettyä ohjausta voisi olla mitään muuta kuin kaoottista. Peräänkuulutetaan johtajan vastuuta ja sitä, miten mahdotonta yhtään mihinkään yhteiseen suuntaan meneminen on, jos ihmisille työpaikoilla annetaan vapaa tahto.

Pidetään kiinni hyvistä asioista johtamisessa

Perinteisen johtamisen hyvä puoli on siinä, että päätöksentekoa keskittämällä voidaan luoda läpi organisaation jalkautuvat selkeät tavoitteet ja koneisto saadaan sykkimään yhteen suuntaan toivotusta toiminnasta palkiten. Kun tekeminen ja tavoitteet lukitaan vuosiksi tai kvartaaleiksi kerrallaan, on mahdollista kehittää ja optimoida prosesseja ja viilata niiden sujuvuutta. Työntekijän kannalta on selkeää, mitä häneltä odotetaan ja mitä asioita mitataan.

Samalla kuitenkin menetetään mahdollisuus siihen, että oivallukset ja eteenpäin toimintaa vievät ideat voisivat syntyä kesken strategiakautta ja jossain muualla kuin johtoryhmässä. Onko esimerkiksi muutoksen johtamisessa tehokkainta suppiloida päätöstentekokyky pieneen porukkaan, jonka kautta kaikki asiat kiertävät?

Haluatko todellakin vain sen, mitä osaat pyytää?

Palataanpa hetki yrityksen alkuhetkille, sen olemassaolon syihin. Monella yrittäjällä voi olla alussa päällimmäisenä ajatus omasta loikasta vapauteen. Parhaimmillaan löytyy mielestä myös se asiakkaiden tarpeisiin vastaava hyvä idea, jonka toteuttamista on päästävä ohjaamaan eteenpäin. Taustalla voi piillä myös kunnianhimoa. Joskus yrittäjäksi voi ohjata se, ettei työtä muutoin löytynyt tai sitä ei pystynyt tekemään yhdessä muiden kanssa. Olipa yrityksen perustamisen taustalla mitä tahansa syitä, kyse on siitä, että yrittäjänä sinä otat vastuun ja valitset suunnan. Sinun tehtäväsi johtajana on myös löytää ympärillesi ihmiset ja verkosto, jotka auttavat matkalla valitsemaasi suuntaan.

On luonnollista haluta hallita asioita ja tehdä ne omalla tavallaan. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että meistä jokaisella on tämä sama tarve. Harva haaveilee roolista aivottomana käskytettävänä. Mieti siis tarkkaan, mitä johtamistapasi viestii. Haluatko todellakin ympärillesi pokkuroivan porukan, joka kuuliaisesti tekee vain ja ainoastaan sen, mitä kirjaimellisesti pyydät? Toteuttaa laaditun strategian ja tehtävät, mitään kyseenalaistamatta tai liikoja omia ideoitaan esille puskematta. Vai näyttääkö toimintasi siltä, että johtoryhmässä ovat ne valitsemasi luottohenkilöt ja muualta organisaatiosta asiantuntijanäkemyksiä voidaan esittää lähinnä johtoryhmän pyynnöstä? Vaaditko raportointia, lupaprosesseja ja valvontaa?

Käytännössä johdon tahtotila mitataan teoissa esimerkiksi siinä tilanteessa, kun vastaan tulee ensimmäinen “voisiko tämän kuitenkin tehdä näin?” -kyseenalaistus. Lähdetkö silloin johtajana puolustelemaan ja voimalla ajamaan omaa kantaasi vai kiinnostutko keskustelemaan avoimesti omaakin ajatteluasi haastaen?

Mitä jos valitsisit luottamuksen?

Itseorganisoituvassa organisaatiossa asioiden jalkauttaminen ylhäältä alaspäin on korvattu antamalla jokaiselle valtuuksia tehdä omaa työtään koskevia päätöksiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö päätöksenteolle olisi mitään pelisääntöjä. Olennaista on, että nämä säännöt on luotu yhdessä ja niitä voidaan muuttaa koska vain, jos huomataan, ettei homma pelaakaan muuttuvissa tilanteissa. Samaan aikaan vaaditaan kaiken toiminnan läpäisevää avoimuutta. Sitä, että kaikilla on sama tieto saatavilla päätösten tueksi.

Johtajalta itseorganisointi vaatii uskallusta ja kykyä irrottautua hallinnan ja kontrolloinnin ajatuksesta. Uusi johtamistapa vaatii mikromanageerauksen lopettamista ja vastuun siirtämistä aidosti sinne, missä itse toimintakin tapahtuu. Itseorganisoinnissa pyritään sujuvoittamaan tekemistä turhaa byrokratiaa karsimalla. Sysartilla esimerkiksi lähdettiin aikanaan liikkeelle siitä oivalluksesta, ettei voi olla aivan järkevää, että toimistolle tarvittavan uuden kahvinkeittimen hankintaan tarvitaan johtoryhmän käsittely ja päätös. Keskustelut johtivat lopulta siihen, että olemme kuvanneet päätöksentekomalliin, mitkä ovat esimerkiksi niitä päätöksiä, jotka yksilö voi tehdä itsenäisesti, mihin tarvitaan tiimin näkemystä ja mitkä viedään vaikkapa joko koko henkilöstön tai strategiapiirin päätettäviksi. Nyt kuka tahansa meistä voi siis käydä sen kahvinkeittimen tai vaikkapa omat työvälineensä valitsemassa.

Mikä sitten on johdon tehtävä itseohjautuvien yksilöiden keskellä organisaatiossa? Mahdollistaa onnistuminen oivalluttamalla, kannustamalla, luottamalla ja ongelmatilanteissa tukea tarjoamalla.