Kuka päättää tehtävistä eli kenelle nakki napsahtaa?
Kenellä työyhteisössä on lupa osoittaa muutostarvetta, jos homma ei toimi? Entä kuka voi valtuuttaa ja kenet tekemään päätöksiä työyhteisössä muidenkin ihmisten puolesta?Sysartin podcastin uusimmassa jaksossa valmentaja Antti Kirjavainen Flowasta ja toimitusjohtaja Petri Mäenpää Sysartilta keskustelevat erilaisista tavoista organisoida päätöksentekoa ja osallistaa yksilöitä.
Muokkaa ympäristöä ja auta kasvua
Useimmissa työyhteisöissä halutaan luoda jotain uutta. Muuttuva ympäristö voi osaltaan voimistaa ja kiihdyttää uudistumistarpeita.“Näissä tilanteissa tajutaan pian, ettei isoja muutoksia voida tehdä yksin johdosta käsin vaan isompi joukko tarvitaan mukaan tekemiseen. Ja sitten mietitään, miten ihmisiä saisi tekemään entistä paremmin yhteistyötä keskenään”, yhteistyöpuutarhuriksikin itseään tituleeraava Antti Kirjavainen kertoo tilanteista joissa hänet tyypillisesti kutsutaan konsultoimaan. “Tehtävänäni ei tällöin ole käskeä ja johtaa vaan muokata ympäristöä ja auttaa kasvua sellaiseksi, että yhteistyö onnistuisi paremmin”, hän kuvailee työtään valmentajana.“Toisaalta voidaan myös törmätä siihen, että alunperin kaunis ajatus siitä, että kaikki osallistuvat päätöksentekoon syökin yksikön tehoja. Tällöin pitää miettiä, miten varmistetaan selkeys, läpinäkyvyys ja oikeudenmukaisuus päätöksenteossa, vaikka jokainen yksilönä ei aina olisikaan osallisena siinä”, Petri kertoo puolestaan päätöksenteon haasteista, joihin itseohjautuvassa työyhteisössä on törmätty.Työtehtävien jakohaasteet: eli miksi ottaa lautaselle nakkien lisäksi myös uutta purtavaa?
Jokainen yksilö ja työyhteisö tasapainottelee ja tekee valintoja sen suhteen, mitä työtehtäviä valitsee kulloinkin edistettäväksi. “Yksi keskeinen haaste liittyy siihen, että meidän on helppoa valita työtehtävien lautaselle etenkin niitä tehtäviä, joita muut organisaatiossa arvostavat. Tyypillisesti ne ovat kiireellisiä, juuri tähän hetkeen/projektiin/asiakastarpeeseen liittyviä töitä, joiden suorittaminen näkyy heti asetetuissa mittareissa. Sen sijaan pidemmällä aikavälillä organisaatiota hyödyntäviä asioita, kuten vaikkapa kokeiluja on vaikeampi muistaa mahduttaa omalle työtehtävien lautaselle”, Antti kertoo valinnan vaikeudesta. “Tällöinhän kehittyminen ja tulevaisuuden investoinnin tältä osin jäävät tekemättä”, Petri muistuttaa ja haastaa työyhteisöjä mittaamaan muutakin kuin pikavoittoja.Listasimme podcastin keskustelujen pohjalta kolmen kysymyksen listan muutostyön organisointiin liittyen.
- Nykyisen liiketoiminnan pyörittämiseen vaaditaan kapasiteettia, joten miten samaan aikaan mahdollistamme yhdessä tulevaisuuteen suuntaavan tekemisen?
- Kuinka säilyttämme selvän suunnan ja samalla osallistamme eri asioista kiinnostuneita yksilöitä tekemiseen? Kaikki eivät koe ison kuvan miettimistä omakseen. Kuinka luomme kuitenkin yhteisen ymmärryksen toiminnan suunnasta ja tehtävien prioriteeteistä? Miten löydetään oikeat ihmiset oikeille paikoille ja kuka valtuuttaa heidät tekemään päätöksiä toistenkin puolesta?
- Miten saamme tehtyä suoritetun ajatustyön ja päätökset näkyväksi muille ja miten viestimme toisillemme asioista?