Neljä merkkiä siitä, ettei työpaikalla pääse kehittymään tarpeeksi
Rekryilmoituksissa haetaan kehityshaluista, innovatiivista ja itseohjautuvaa yksilöä. Luvataan näköalapaikkaa, kehittyvää tekemistä ja maalataan kasvun mahdollisuuksia. Koska niin kuuluu tehdä työnantajamielikuvan rakentamiseksi. Silti kaikki yritykset eivät ole ideaaleja alustoja kehityshaluisille yksilöille. Pahimmillaan uudistaja istutetaan laatikkoon, jossa on valmiiksi määritellyt työtavat ja ympärille kulttuuriin kudottuna pyrkimys ylläpitää vedettyjä linjoja liikoja kyseenalaistamatta. Tai niin voimakas hierarkia, etteivät parhaatkaan suoraan tekijöiltä tulevat ideat tule oikeasti kuulluiksi, koska suuren viisauden ja päätöksentekokyvyn uskotaan asuvan johtoryhmissä.
Usein omille toimintatavoille tulee myös sokeaksi – tuskin kukaan ilkeyttään jättää toimintaa kehittämättä. Tässä neljä merkkiä, joita havaitessasi kannattaisi miettiä, tarjoaako työpaikka tarpeeksi mahdollisuuksia kehittymiselle:
Laskutusaste on pyörinyt 100 % paikkeilla kuukaudesta toiseen. Lyhyellä tähtäimellä talouslukuja tuijottaen tämä voi tietenkin näyttää hyvältä. Mutta jos avainhenkilöt ovat kiinni asiakasprojekteissa täydet työpäivät, tulee organisaatiosta itse asiassa haavoittuva. Ei ole aikaa oppimiselle, harkinnalle, vaihtoehtojen punnitsemiselle. Haetaan turvallisia tuttuja ratkaisuja koska muuhun ei ole aikaa. Kun joustonvara puuttuu, paineet kasvavat ja riski siitä, ettei asioita saada toimitettua luvatussa aikataulussa kasvaa. Yksikin virhe tai poissaolo ja työt kasaantuvat kasaksi, jota kenenkään ei ole mukava setviä.
Työuupumuksesta johtuvat sairauslomat lisääntyvät. Äkkiseltään työuupumuksen voi kuvitella johtuvan siitä, että töitä on liikaa suhteessa käytettävissä olevaan aikaan. Mutta kyse voi olla yhtä hyvin myös siitä, ettei oma osaaminen riitä tehtävien suorittamiseen. Tai siitä, että joutuu työssä toimimaan arvojensa vastaisesti. Uupua voi myös, jos pyrkii kehittämään ja ideoimaan, mutta mikään ei käytännössä kuitenkaan muutu.
Kehityskeskusteluissa yhä useampi heittää ilmoille idean opintovapaasta. Kun työ ei mahdollista itsensä kehittämistä, kilpailukyvystään huolta pitävä henkilö etsii muita keinoja ylläpitää ajantasaista osaamista. Opintovapaa näyttäytyy monesti mahdollisuutena katkaista työputki, ottaa aikaa suunnan mietinnälle. Ideaalissa tilanteessa työnantaja pystyy tietenkin tukemaan opintoja ja sitomaan kehittymisen työnkuvankin kehittymiseen, mutta valitettavasti näin ei aina ole.
Työntekijät perustavat omia yrityksiä, joissa käyttävät modernimpaa teknologiaa tai parempia toimintamalleja. Älä tulkitse väärin, on hienoa, jos yritys on onnistunut kasvattamaan yksilöitä, joilla on osaamista ja kykyä omaan yrittäjyyteen. Mutta huolen aihetta on, jos kyse on siitä, että työntekijöillä ei ole ollut mahdollisuutta hyödyntää omaa erikoisosaamistaan työpaikalla, koska jonkun kannalta oli helpompaa toimia samoin kuin ennenkin.
Seuraavan kerran kehitysidean saadessasi, kysy, mistä asioista saat päättää itsenäisesti tai tiimisi kesken. Hiljaisuus tai välttely on merkki siitä, että voi olla aika jatkaa matkaa.
Ps. Tutustu Sysartin 80/20 -sääntöön, joka varaa 80 % työajasta asiakastyölle ja 20 % uuden oppimiseen.
